Kaj Hermanson työskenteli maalaiseläinlääkärinä 1960-luvun alusta 1990-luvulle. Noihin aikoihin pienillä karjatiloilla pidettiin muutamia maatiaislehmiä. Lisäksi oli sikoja, lampaita ja tietysti hevonen, se viimeinen, josta ei millään olisi haluttu luopua. Eläinlääkärin työhön sisältyi vastoinkäymisiä ja iloisia yllätyksiä, mutta joskus jo meno potilaan luokse oli oma lukunsa. Autolla pääsi alkuun, loppumatka tehtiin kävellen, potkukelkalla, veneellä, traktorilla, hevosella ja reellä. Mutta sitten tehovaatimukset, tekniikka ja liiketalouden säännöt alkoivat muuttaa maaseutua. Pikkuhiljaa erikoistuttiin maito- ja sikatiloiksi, suuret tilat korvasivat pienet, maanviljelijöistä tuli maatalousyrittäjiä.
Hermanson kertoo kirjassaan tapahtumia työuransa varrelta. Näkökulma on maalaiselämää, maalaisia ja heidän eläimiään arvostaneen eläinlääkärin. Kirja käsittelee todellilsia tapahtumia lämminhenkisesti ja maaseudun ihmisten ahkeruutta kunnnioittaen. Se sisältää myös häivähdyksen haikeutta. Sen kuvaamaa maailmaahan ei enää ole, vaikka aikaa ei vielä ole kulunut kovin paljon. Asiat ovat teknisesti paremmin kuin silloin ennen, mutta mahtaako elämä kokonaisuudessaan sittenkään olla parempaa.