LAITURILLA
höyryävän kuumaa termarikahvia
paljaalla sokeripalalla huuliin makea karheus
pikkuruisilla siivillään inisee hyttynen kimeän tiheään
lentää korvalehdellä keskellä päivää
ruokopilli hengittää veden alaista hedelmää
vedenalaisesta elämästä
kelluva kala on hukkunut
veden pinta liplattaa lämpenevää kylmää
hmiset kävelevät laiturin päällä
hautani yli tunnen selkäpiikiven
katkun
linnusta riippuu silta
notkuva ilma
enteilee
auringon keveyttä
tikku sileässä kantapohjassa
tytöt merisuolalla, hohkakivellä juuri pesseet
kärpänen häiritsee runoani
sen mainitessa surisivat pilvetkin,
päältäni pois
järven ympärysmitta on kantava
kaukaisuudessa moottorisahan pauhu
hiljaisemmin surisevat vain siivet
puu kaatuu katkuen
tikut sinkoavat
silmittömästi
tuuli selailee runoja,
opettelee lukemaan luonnostaan