Talvisodan jälkeen itärajan kunnissa ihmiset rakentavat uutta tulevaisuutta. Kesällä 1941 uuden sodan uhka ajaa ihmiset toiselle evakkomatkalle. Kesäkuun ollessa kauneimmillaan, rajamiehet jakavat palvelukseenastumismääräyksiä rajakylien reserviläisille. Ilomantsin reserviläiset kootaan Enoon, Kaltimoon, josta matka jatkuu marssien Tohmajärvelle Peijonniemeen ja Petroinvaaraan. Karjalan armeija marssii rajan yli itään 10. heinäkuuta 1941 ja hyökkäys jatkuu elokuulle saakka rajuna ja verisenä kohti Suomen vanhaa rajaa.
Eteneminen on JR 9 joukkojen osalta hidasta, vihollisjoukot tekevät voimakasta vastarintaa. Rykmentistä kaatuu ja haavoittuu paljon miehiä ensimmäisinä viikkoina. Väsyneet miehet taistelevat useita päiviä eturintamassa ilman lepotaukoja. Elokuussa Sortavalaa puolustavat Neuvostojoukot saadaan mottiin ja kaupunki vallataan elokuun puolivälissä suomalaisille. Seitsemännen divisioonan miehet pääsevät muutaman päivän ajaksi lepoon Sortavalan eteläpuolelle. Marssi jatkuu pienen tauon jälkeen Nietjärven, Uomaan, Kolatselän ja Palalahden kautta Vieljärvelle. Matkalla sää muuttuu syksyisen koleaksi, jatkuvaksi vesisateeksi. Osa miehistä kapinoi esimiehiä vastaan ja kieltäytyy ylittämästä vanhaa Suomen rajaa. Kuulustelujen jälkeen päästään jatkamaan etenemistä ja ensimmäiset taistelut Itä-Karjalan alueella käydään Nirkassa ja Kaskanassa.
Kirjassa mainitut henkilöt ja tapahtumat ovat aitoja, vuoropuhelut ovat osin fiktiivisiä, mutta kaikki kerrotut tapahtumat pohjautuvat päiväkirjoihin tai sodan kokeneiden miesten tai naisten kertomuksiin.