Pihtiputaalaiset Ensio, Erkki ja Matti saapuivat jääkäripataljoonansa mukana Ilomantsiin kesäkuussa 1941. Jääkärien ensimmäinen hyökkäys Ilomantsin Peurujoelle 8.7.1941 epäonnistui. Kun seuraavienkaan päivien hyökkäykset eivät johtaneet Peurujoen valtaamiseen, kylä päätettiin jättää mottiin. Mottia jäi vartioimaan kaksi jääkärikomppanan joukkuetta. Heinäkuun puolivälissä jääkärikomppaniat siirrettiin Ilomantsista Tolvajärvelle. Ension komppania hyökkäsi Ristisalmen maastossa yhdessä saksalaisen 163. Infanterie divisioonan pioneerien ja panssarijääkärien kanssa 27.-28.7.1941. Hyökkäys epäonnistui. Taistelussa kaatui, katosi ja haavoittui satoja saksalaisia ja suomalaisia sotilaita. Ristisalmella ja Yläjärvellä jääkärit taistelivat kapteeni Paavo Katajan ja vanhemman luutnantin Ivan Turuljewin pataljoonien (I ja III/JR 52) kanssa 6.8.1941 saakka. Pataljoonissa oli sotilaina Suomesta Neuvostoliittoon paenneita punaisia, karjalaisia ja inkeriläisiä miehiä. Eversti M. Birmannin johtamat JR 52 pataljoonat perääntyivät 6.8.1941 Aittojoelle. Vetäytyminen jatkui 19.8.1941 edelleen vanhan rajan taakse Tsalkkiin, Onkamukseen ja Olkkoilaan. Perääntyvät JR 52 joukot kärsivät kesän ja syksyn 1941 aikana satojen miesten tappiot. Pihtiputaalainen Ensio määrättiin syyskuun ensimmäisenä päivänä Olkkoilassa hyökkäykseen ja siinä kaatui useita Pihtiputaalaisia miehiä. Ension ja hänen kavereidensa kohtalot, ovat luettavissa kirjan sivuilta.