"Mitä jos ei tulisikaan nimenhuutoon, mitä jos olisin näkymätön, mitä jos lentäisi lintuna pois. Minulla on vähän paperia. Minulla on pieni lyijykynä hameeni poimuissa. Minä kirjoitan että pysyisin järjissäni." Näin kirjoittaa Elli ja tästä alkaa tarina Ellista ja hänen ystävistään keväällä 1918. Tarina sijoittuu pienen kylän vankileirille ja sen kolmeen tuskan viikkoon. Leirille on koottu punavankeja ympäri Kymenlaaksoa. Tämä on kertomus ihmisyyden katoamisesta. Kertomus ihmisistä, jotka eivät halunneet tulla kohdelluiksi maanpettureina. Tämä kertomus on samalla fiktiivinen ja tosi, surullinen ja toivoa antava.