Kämpillä, korsuissa ja vankileireillä luettiin, samoin kotona pullataikinaa vaivatessa ja peiton alla taskulampun valossa. Kirjan voimaa ja lumoa välitettiin kirjallisuusmatineoissa, satutunneilla ja valtakunnallisilla kirjallisuusviikoilla. Kansanvalistajat ja kirjakauppiaat tekivät määrätietoista työtä kotikirjastojen perustamiseksi ja kirjastonhoitajat loivat kirjastoihin sivistyksen leimaa kirjailijoiden valokuvilla, viherkasveilla ja eleganteilla lampunvarjostimilla.
Miksi suomalaisen kirjastoliikkeen keskeinen vaikuttaja Helle Kannila ja muut kansanvalistajat halusivat rajoittaa ihmisten sanomalehtien lukemista? Kuinka he ohjasivat kirjojen lukemisessa tavoitteellisuuteen, systemaattisuuteen ja hitauteen? Joku lukija niin ehkä tekikin, mutta monet sen sijaan lukivat ahmien ja kaikkea mahdollista sekaisin. Luettiin ääneen, luettiin salaa, ja muun puutteessa vaikka almanakkaa.
Kirjan päähenkilöinä ovat lukijoiden ja kirjastonhoitajien lisäksi aiemmin huonosti tunnetut kirjastontarkastajat ja kirja-asiamiehet.